Viimeinen käyttöpäivä

katsoin sinua kun katselit minua
ja tiesin sinun tietävän

että tulisi päivä jolloin kaikki tämä

katoaisi jäljettömiin

me haihtuisimme sumuksi peltojen ylle

rakkain

tiesin että tietäisit

olisi vain ajan kysymys

milloin toinen meistä

toteaisi sen ääneen

uskaltaisi vihdoin tunnustaa

                      en rakasta sinua enää

Valtamerisilmät

päivä 486

katsejumittuma seinän tulppaanikaakeleihin
pöydän kylmä pinta poskea vasten
mieltä pudistava toivottomuus

ilman sinua olen tyhjyys

huutokauppa sielustani
valtakunta avaruusmielitytöstä

tuokaa hänet takaisin
minä pyydän

kaikki mitä omistan valtamerisilmistä
kupit lautaset seinät ja tuolit
viekää kaikki

kaikki mitä omistan

jos saan mereni takaisin

Laventeliunia

näihin laventelilakanoihin on kurottu surullinen tarina
pienistä käsistä ja naarmuista polvissa
hän oli aina jossain muualla
tyttö, 7 vuotta ja 5 kuukautta

mietteliäät poimut kulmissaan
hän tutki usein kuolemaa
keräsi maatuvia oravanraatoja ojista
ja katseli niiden silmiä tuntikausia

avaruuden mittaisista haaveista
hän kirjoitti kokonaisia kirjoja
kantoi kaulassaan soittorasiaa
eikä pelännyt mitään, ei laisinkaan

hän oli
melankolian tytär

kauan sitten kadonnut

peilissä silmiini katsonut

Syöjätär

torvikunta soittaa marssia kuilumme pohjalla
tämä on pimeyden kansa keskellä autuutta
"maanantai kuin hiljainen kuolema", sanot
ja välttelet minun katsetta

tämä on kaamos
tummasilmäinen nainen oveni takana
syöjätär mieleni pimeimmästä huoneesta

päivä päivältä lähempänä hulluutta

minä ja sieluni surmaaja
yhdessä sänkymme pohjalla
teemme rukouksistamme neuloja

on pakko pysyä valveilla

Rakastin kerran

tunsin tänään unohduksen

yritin palauttaa kasvojesi ääriviivat 

sellaisena kuin minä ne näin

en erottanut sinua enää

astelin kaupungin laitaa

tunsin unohduksen voimakkaammin

kiihdytin askeleitani 

halusin juosta sinut kiinni

kuvasi takaisin silmieni taakse

en halunnut unohtaa

koska sinun kuvasi 

piti minun maailmani koossa

silmät ummessa muistelin sinua 

keskellä Aleksanterinkatua

näin vain tyhjyyttä

ääriviivojesi muotoista

She said her name was sky blue

if you take me away

I'm yours to keep

you can have all my words

all my smiles

all my stories at 3 am

I swear I'd be better 

better than how life has treated you before

beautiful,

I don't know you
but I'd like to

Kunnes vähä vähältä, me hiivumme

vuosia sitten

askel sylistä kulman taakse

kolmen sekunnin mittainen

"kaipaan sinua jo nyt"

nykyisin

sattumalta samassa huoneessa

edes katseet eivät kohtaa

en tunne sinua enää

hiipuminen on hidas kuolema

haaleaa vettä lätäköissä

20 ja puoli

vuosi 2058

muistan lumeen piirtyvät varjot ja vaniljatytön

harmaat seinät ja valtamerisilmäisen pojan

muistan maailman sarjana kuvia 

yksinäisyys Vaasankadulla

kahviaddiktio ja krooninen haavejatkumo

räjähtävä rakkaus ja vuosien itku

selittämätön onni sunnuntaisin

pulppuava nauru ystävien huulilla

sanaton suru kirjoituspöydän laatikossa

 vaarallinen meri ja myrskytuuli

hymykuopat ja ryppyiset sormenpäät

muistan maailman sarjana kuvia 

20 ja puoli

Rakkaudelle

kerroit kerran 

että aineet vaihtavat koskiessaan atomeja 

muuttuvat toistensa kuviksi

kuten merimiehet ja aallot heidän kasvoillaan

koko elämänsä yhdessä pysyneet vanhukset

sinä ja minä

meistä ei tullut toistemme kuvia

tosin en ole luopunut toivosta

että jonakin näistä päivistä

minä tahansa päivänä

sinä tulisit takaisin

ja kertoisit minulle ikuisuudesta

"Näin me marssimme arktiseen limboon"

pitelen mukia kaksin käsin

silti läikytän kahvia paidalle

katselen tutkivasti silmiesi sävyä

hymyilevien huuliesi kaartuvaa linjaa

tänään sinä kerrot unelmista

ja suloisesta kassaneidistä

elehdit käsin ja seilaat jalalta toiselle

et osaa pysyä paikallasi kun puhut

taistelen vastaan halua 

koskettaa sinua

on niin kovin surullista 

että tässä elämässä

en ole sinun

vaikka täytyy sanoa

että olisimme täydellisiä

rakas

en ehkä tässä elämässä

etsi minut seuraavassa

maailman kaunein mies

ps. Samuli Putron uusin, Tavalliset hautajaiset..... erittäin hyvä. ellei täydellinen. 

Yksinkertaista

ei minussa ole sanoja

sinä veit ne kaikki

mikä siinä on 

että nään varjosi joka tien päässä

hengitys katkoilee ja sydän jäi matkalle

                                    mikä siinä on

koko asetelma on rumuutta tulvillaan

en koskaan halunnut kuulua kellekkään

                                    en koskaan 

sinä tuhosit minut

Koska tiedän sinun uskovan ikuisuuksiin

totuuden nimissä on myönnettävä

että tekisin vuoksesi paljon

en ole koskaan kertonut

 mutta jos jonain aamuna heräät 

valtavaan haluun katsella avaruutta

minä rakennan raketin ja vien sinut sinne

lupaan

ja jos maailma jonain päivänä 

tuntuu vihaavan sinua koko voimallaan

muista että minä rakastan sinua sitäkin enemmän

The sailor's heart

she has a thing for danger

she's fearless

crossing horizons with eyes closed

I swear she's a Siren

dragging me closer 

away to the sea

singing me things
I can't put into words

swimming in the deepest sea
with every breath I can feel her
she's sending shivers
whispering my name

echoes fill me
forgot who I used to be

she's going to eat me alive

Piirsin sinut muistiini

täytä pettymysteni juonteet

hio ihostani silkkiä

hävitä kartta kasvoiltani

haluan hätkähdyttää

tee äänestäni matala

kohtalokas sointi

haluan kylmiä väreitä

tee silmistäni pohjattomat

haluan nähdä syvälle

haluan nähdä sieluun saakka

sulje mieleni pimeät huoneet

haluan rakastaa

estottomasti

tapa minusta pelko

Merci beaucoup

tätä blogia on nyt katottu yli 100 000 kertaa, mikä on mulle ihan huikea määrä. vaikka tätä ihan omasta ilostani kirjoitan ilman sen kummempia kunnianhimoja niin on ollu mukava huomata että mun jutuista pidetään ja ne puhuttelee joitakuita. yllättävän moni teistä on pysynyt messissä vaikka postaustahti on mitätön ja sisältö rajauttuu oikeastaan runoihin ja tekstihommeleihin mihin puran muistoja ja sekaista mieltäni. 

mulle on aina ollut tärkeintä vaan saada kirjoittaa, just noita runoja tai mitä vaan, ja aina kun saan kommenttia että nyt osui ja upposi tai että ne jotenkin auttoi teitä järjestelemään teidän aatoksia ja tuntemuksia niin tuun kovin onnelliseksi. oon miettinyt tän blogin lopettamista paljon koska kirjoitan tänne tosi henkilökohtasista tunteista ja jutuista, mutta te ootte antanu mulle ehkä jonkinnäköistä rohkeutta jatkaa. en voi sanoa että välttämättä hakisin tällä blogilla mitään, haluan vaan kertoa juttuja. ilmaista itteäni. ja te lukijat ootte tehny siitä erityisen mukavaa. 

kiitos ♥

J'ai besoin d'aller

sunnuntai paikoillaan

vaikka pelkään paljon

jatkuvasti ja huolellisesti

olen ollut omituisen tyyni

ilmassa on dramaattista hiljaisuutta

hidastettu hetki elokuvissa ennen kuolemaa

katselen itseäni peileistä 

kuvittelen esittäväni osaa

tässä näytelmässä minä pukeudun mustaan

saalistan unelmia varastoon

murskatakseni ne myöhemmin

nyt vietän aikaani lattialla

makaan ajatuksia kokoon

on saatava selvää

kirjoitan ilmaan

mihin merkitykset katosivat?

Piiloudun katseittenne varjoon

                                                  haluaisin uskaltaa hymyillä tuntemattomille

vastapäätä istuva nainen, hymykuopat;

meistä voisi tulla ylimmät ystävät

jakaisimme naurua 

pikkutunneille saakka

nuori poika puistossa, viiden vanha, kuraa polvissa;

voisin kertoa sinulle elämän kavalista käänteistä

sydänsuruista ja indentiteettikriiseistä

 sinä vuorostasi syistä pysyä elossa

koditon vanhus, surua katseessa kaupan kulmalla;

voisimme pelata korttia keskiviikkoisin

sateella istuisin kanssasi 

monta tuntia

niin

hymyily voi johtaa

mitä onnellisimpiin sattumiin

uskalla uskalla uskalla

Yöperhosia verhoissa

öisin

hän kertoo minulle
tarinoita Afrikasta
siitä miltä näyttää yö
Kauriin kääntöpiirin toisella puolen

usein

kuvittelen hänet
kääriytyneenä ohuimpaan silkkiin
juoksemassa kevyesti pimeään
näistä tähdistä poispäin

myös itseni nään
juoksemaan perässä
mutta jääden jälkeen

minä polvistun kummallisten tuntemusten &
epätoivon lamauttamana

maailma makaa ääneti
jotta kuulisin
loittonevat askeleet

kilometrien päässä

ikuisuuksien mittaisesta
hiljaisuudesta vapautuu huuto
joka kaikuina maalaa maiseman
silmieni sisään

hänen kuvansa

Ei näin nuorena rakasteta

utuinen aamu 

kipeä pää 

vaatteiden etsintä

viimeinen vilkaus

eilen olin valmis 

vaihtamaan maailmani sinuun

nyt tajuan sen olevan

surkea vaihtokauppa

surkea

surkeampi 

surkein

kirjoitan otsaasi

"ei muistella - hyvällä eikä pahalla"

Hei hei

siitä lähtien kun ymmärsin
elämäni jatkuvan

huolimatta

rikki menneistä rakkauksista
pettymyksien kaatosateista
ja kodiksi asettuneesta ahdistuksesta

(uhkaava huominen
kirkuvia naisia
& mustia aukkoja 
mieleni onkaloissa)

olen voinut paremmin

sanoisin
että elämässä on onnellinen
jos haluaa olla

hyviä asioita tapahtuu
jos niiden antaa tapahtua

joten sinä öitä valvova surusilmä;

onni on jo täällä

katso tarkemmin

Hei sielunsisko

ajatuksena oli viedä sinut pois

ajaa meidät pyörällä Pariisiin

oltaisiin muutettu meidän nimet

ja uitu aamuisin Seinessä

mikä vahinko

 että sinusta tuli niin kyyninen

olit kauniimpi silloin

 kun vielä hymyilit

Röyhkeä rakkaus ja maanantain mielikuvitus

matkalla kotiin kompastun jalkakäytävän kivetykseen

harmillista: repeytyneet sukkahousut

ja haavoittunut polvi

sinä naurat niin että itku tulee

me ollaan yhdessä kauniita

dynamic duo ja voittamaton rappioromantiikka

jäätelöä ostettaessa

me otetaan aina pari joka lajia

kun sinä et ikinä osaa valita

keksit loruja naapureiden sukunimistä

tiputat postiluukuista epämieluisia yllätyksiä

ja syytettäessä sanot että se oli vahinko

eihän sinua kukaan usko

mutta ei ne kauaa voi vihata

kun olet niin valtavan söpö

joskus me ei puhuta sanaakaan

mutta hei

ei se mitään

ei meidän tarvitse

tosin silloin tällöin

minä rikon hiljaisuuksia hyräilemällä korvaasi

I was made for loving you, baby

tiedän että vihaat Kissiä

mutta sanoma on oikea

En kai koskaan lähtenytkään

haluaisin soittaa sinulle mutta koska olen pelkuri
enkä uskalla

tyydyn kirjoittamaan

en mistään suuresta

koska tiedän ettet
pitäisi siitä

tosin et luultavasti pitäisi tästäkään








mutta:

ajattelen sinua kun
ajattelen talojen kattoja ja kukkapenkkejä kesäisin
ajattelen sinua kun astun lätäköihin sateen jälkeen 
ajattelen sinua kun kerron muille kauneudesta
ajattelen silloin kun elämä on kaukana ja kipeä

niin, haluaisin vain kertoa

että jos joskus haluat
tulla takaisin
ehkä kävellä yhdessä sumussa
tai vain kertoa mitä kuuluu

minä olen täällä

En mä pelkää pimeää

tänään junassa ajattelin synkkiä kohtaloita

maailmanloppuja ja syöpäkuolemia

tummia värejä harmaasta mustaan

murheellisia tarinoita

ajattelin että ei haittaisi jos tämä olisi nyt tässä

mitäpä jos jäisinkin tähän, mietin

hyvästi ystävät ja haaveiksi jääneet unelmat!

hyvästi rakas rosoinen elämä!

 jatkaisin ikuista matkaani lähijunassa

istuisin turvassa murheilta ja epäonnistumisilta 

istuisin iäisyyden ja sen yli

                                              niin ajattelin

kunnes oli minun aikani

nousin seisomaan ja kävelin ulos

                                yllättävän tyynesti

ymmärsin; olisi typerää jäädä paikoilleen

olisi typerää luovuttaa

minä en ole vielä valmis

minussa on vielä paljon

minussa on vielä äärettömän paljon

Elämä on

"Taivas on sähäkkä viikonloppu
Autojen ääniä korttelissa
Kaupunkiliikenteen maksuton bussi
Uuttera portsari

Taivas on asunto ullakolla

Alempi huoneisto varastona

Parkettilattia, takka ja amme

Lojaali naapuri

Taivas on pelkoa Pohjanmaalla

Tulvien iskuja penkereillä

Vähäistä puhetta, hartiat kyyryyn

Nimetön maatila

Taivas on sadetta sunnuntaina
Krapulan jälkiä lakanoissa
Äänetön puhelin, kukaan ei soita
Leffoja vuokralla

Pakkasenkuuraama valtatie

Matkalla autossa, mustelmat kaulalla

Suloinen kaipaus

Taivas on kuulemma tuhkimoille
Taivas on juoppojen kapakka
Seitsemän oikeaa lauantaina
Taivas on kirkas ja napakka"

Zen Café - Taivas on kirkas ja napakka

Tavallinen tiistai

kuuntelen smithsejä ikkuna auki

olo on naurettavan hatara

voi mikä suloinen nuoruus

minä en tiedä mistään mitään

hiuksissa tuoksuu hän

 jota rakastin joskus

Mies

maanantai saapui hiljaa

tuijotin enkelikasvoisia kuvia seinillä

mietin suurempia kokonaisuuksia

ja elämää näin yleisesti

samaan aikaan lattialla,

siellä likapyykin ja nuottien sekamelskassa,

sinä laskit tahteja

tapailit sävelmää jota en tunnistanut

sanoit kirjoittaneesi sen eilen

tapanani oli katsella sinua

kasvojesi piirteistä olisi joku voinut maalata

henkeäsalpaavan teoksen

niin kaunis sinä olit

en ehkä tule rakastamaan sinua

samalla tapaa kuin rakastin häntä

mutta jos emme tästä

enää kokonaisiksi palaa

en tiedä missä olen

Merkityksettömiä sattumia

minua ei kiinnosta politiikka

tai syy lintujen äkkikuolemiin

en pidä tärkeänä kaikessa mukana heilumista

hillitöntä itsensä esiintuomista

tai yleisten normien mukaista elämää

en ole kiinnostunut sieluttomasta musiikista

kevyistä small talkeista

tai kiusallisista täytenauruista 

sen sijaan

minua kiinnostaa valtavasti tietää

onko kohtalo

samalla tapaa totuus

kuin synty ja kuolema ovat

vai ainoastaan

keksimämme valeasu

merkityksettömille sattumille?

Et koskaan katso kahdesti

jos punaisin huuleni päivittäin
ja sujauttaisin arkisiin lauseisiin
sanoja vierailla kielillä

jos olisin häikäisevä
mystinen
ja varma itsestäni
sillä tapaa kuin ne tytöt
joita on mahdotonta olla huomaamatta

katsoisitko pidempään kadulla

soittaisitko vain
koska haluaisit kuulla
millainen päiväni oli

haluaisitko tietää
mitä ajattelen elämästä

olisinko sinulle

se villi ja lumoava

ennenkokematon onni

jota muistelisit
loppuelämäsi

silloinkin kun meitä

ei enää olisi

Mitä meistä tuli

aamuisin silmäsi verestävät

et koskaan opi keittämään kahvia

suutut kun huomautan

haluaisin tehdä jotain 

yhteistä

hienoa

ikimuistoista

mutta kun sinä et ikinä malta

jos sinä saisit päättää

me seisoisimme tyhjässä huoneessa 

käsivarret kylkiämme painaen

"näin irtoaa luovuus parhaiten"

niinhän sinä sanot

hulluutta on monenlaista

Think about it, baby

minulla on: karu menneisyys
halu huutaa hiljaisissa hetkissä
kolhiintunut sydän
synkkääkin synkempi mieli
&
asennevamma

mutta kulta

jos valvot kanssani aamuyöhön
minä kuiskin korvaasi
asioita jotka saavat sinut punastumaan

Totuuspäiväkirjat

myönnän
viime aikoina olen
ikävöinyt sinua

jollain tapaa maailma
ei anna minun unohtaa

se on oikeastaan jo naurettavaa

uudessa mainoksessa soi laulu
jota soitit minulle aina

näen nimeäsi
mitä kummallisimmissa paikoissa

siivotessani löysin kuvan meistä
jota en muistanut edes olevan
(se oli tippunut kaapin taakse)

kadulla näen ihmisiä
joita luulen sinuksi
ja hetkeen en tiedä miten päin olla

mietin vain
miksi jokin jota yritän
niin kovasti karistaa luotani
palaa aina takaisin

vahvempana kuin ennen

Mietittekö tätä koskaan?

kuvitella
että tuolla jossain istuu joku
vielä tuntematon
jonka kanssa jaan elämäni

jonain päivänä

aamukahveista synkkiin salaisuuksiin

ajatella
sitä hetkeä kun voi sanoa
että sinua minä olen odottanut
että sinä olet minun joku tuolla

Ajattelen sinua joskus

ikkunasta avautuu pastellitalojen horisontti

naapurin vanha mies hyräilee rapussa

piirrän kuvioita selkääsi

mikä päivä tänään on?

liika rakkaus ei ole hyvästä

pienikin rakkaus on riski

oikeastaan jo välittäminen on vaarallista 

menettäminen kun voi repiä kappaleiksi

                                                                      koko maailmankaikkeuden

18902611

minä teen mitä tahansa;

ajan hiukseni pois

laihdutan pari kiloa

pukeudun väreihin

puhun kielillä

soitan takaisin

hymyilen aamuisin
nauran enemmän

hiljenen oikeissa hetkissä

juoksen perään 
siivoan

opettelen olemaan (parempi kuin olen)

minä teen mitä tahansa

että sinä muistaisit minut

Takaisin sinne

nämä päivät alkavat eilisen päivistä
uusi vuosi ei koskaan ole uusi
minä en koskaan ikinä milloinkaan vanhene
enkä muutu muiden mukana

en niin sanotusti souda samassa veneessä

hänestä en enää mitään halua
itseäni tässä kaipailen
                   mihin lienen hukannut

pelkään pahoin
pahoin mielin
olevani loppuelämäni

19 ja jossain muualla

Kasvukipuja

tänään päätin lopettaa

enää en aijo ryhtyä tähän

pyörimään ympyrää muistojeni kanssa

meitä ei ehkä enää ole

mutta minä en lakkaa olemasta

siksi että sinä lakkasit

sattuuhan sitä

niinkin suuri asia kuin

tyhjyys

on todellisuudessa

tässä maailmassa

kovin pieni 

parin vuoden päästä

sinä olet minulle

enää kovin pieni

kyllä

sattuuhan sitä

sattuu sattuu

muttei enää kauan