20 ja puoli

vuosi 2058

muistan lumeen piirtyvät varjot ja vaniljatytön

harmaat seinät ja valtamerisilmäisen pojan

muistan maailman sarjana kuvia 

yksinäisyys Vaasankadulla

kahviaddiktio ja krooninen haavejatkumo

räjähtävä rakkaus ja vuosien itku

selittämätön onni sunnuntaisin

pulppuava nauru ystävien huulilla

sanaton suru kirjoituspöydän laatikossa

 vaarallinen meri ja myrskytuuli

hymykuopat ja ryppyiset sormenpäät

muistan maailman sarjana kuvia 

20 ja puoli

Rakkaudelle

kerroit kerran 

että aineet vaihtavat koskiessaan atomeja 

muuttuvat toistensa kuviksi

kuten merimiehet ja aallot heidän kasvoillaan

koko elämänsä yhdessä pysyneet vanhukset

sinä ja minä

meistä ei tullut toistemme kuvia

tosin en ole luopunut toivosta

että jonakin näistä päivistä

minä tahansa päivänä

sinä tulisit takaisin

ja kertoisit minulle ikuisuudesta

"Näin me marssimme arktiseen limboon"

pitelen mukia kaksin käsin

silti läikytän kahvia paidalle

katselen tutkivasti silmiesi sävyä

hymyilevien huuliesi kaartuvaa linjaa

tänään sinä kerrot unelmista

ja suloisesta kassaneidistä

elehdit käsin ja seilaat jalalta toiselle

et osaa pysyä paikallasi kun puhut

taistelen vastaan halua 

koskettaa sinua

on niin kovin surullista 

että tässä elämässä

en ole sinun

vaikka täytyy sanoa

että olisimme täydellisiä

rakas

en ehkä tässä elämässä

etsi minut seuraavassa

maailman kaunein mies

ps. Samuli Putron uusin, Tavalliset hautajaiset..... erittäin hyvä. ellei täydellinen. 

Yksinkertaista

ei minussa ole sanoja

sinä veit ne kaikki

mikä siinä on 

että nään varjosi joka tien päässä

hengitys katkoilee ja sydän jäi matkalle

                                    mikä siinä on

koko asetelma on rumuutta tulvillaan

en koskaan halunnut kuulua kellekkään

                                    en koskaan 

sinä tuhosit minut