Syöjätär

torvikunta soittaa marssia kuilumme pohjalla
tämä on pimeyden kansa keskellä autuutta
"maanantai kuin hiljainen kuolema", sanot
ja välttelet minun katsetta

tämä on kaamos
tummasilmäinen nainen oveni takana
syöjätär mieleni pimeimmästä huoneesta

päivä päivältä lähempänä hulluutta

minä ja sieluni surmaaja
yhdessä sänkymme pohjalla
teemme rukouksistamme neuloja

on pakko pysyä valveilla

Rakastin kerran

tunsin tänään unohduksen

yritin palauttaa kasvojesi ääriviivat 

sellaisena kuin minä ne näin

en erottanut sinua enää

astelin kaupungin laitaa

tunsin unohduksen voimakkaammin

kiihdytin askeleitani 

halusin juosta sinut kiinni

kuvasi takaisin silmieni taakse

en halunnut unohtaa

koska sinun kuvasi 

piti minun maailmani koossa

silmät ummessa muistelin sinua 

keskellä Aleksanterinkatua

näin vain tyhjyyttä

ääriviivojesi muotoista

She said her name was sky blue

if you take me away

I'm yours to keep

you can have all my words

all my smiles

all my stories at 3 am

I swear I'd be better 

better than how life has treated you before

beautiful,

I don't know you
but I'd like to

Kunnes vähä vähältä, me hiivumme

vuosia sitten

askel sylistä kulman taakse

kolmen sekunnin mittainen

"kaipaan sinua jo nyt"

nykyisin

sattumalta samassa huoneessa

edes katseet eivät kohtaa

en tunne sinua enää

hiipuminen on hidas kuolema

haaleaa vettä lätäköissä