Viimeinen käyttöpäivä

katsoin sinua kun katselit minua
ja tiesin sinun tietävän

että tulisi päivä jolloin kaikki tämä

katoaisi jäljettömiin

me haihtuisimme sumuksi peltojen ylle

rakkain

tiesin että tietäisit

olisi vain ajan kysymys

milloin toinen meistä

toteaisi sen ääneen

uskaltaisi vihdoin tunnustaa

                      en rakasta sinua enää

Valtamerisilmät

päivä 486

katsejumittuma seinän tulppaanikaakeleihin
pöydän kylmä pinta poskea vasten
mieltä pudistava toivottomuus

ilman sinua olen tyhjyys

huutokauppa sielustani
valtakunta avaruusmielitytöstä

tuokaa hänet takaisin
minä pyydän

kaikki mitä omistan valtamerisilmistä
kupit lautaset seinät ja tuolit
viekää kaikki

kaikki mitä omistan

jos saan mereni takaisin

Laventeliunia

näihin laventelilakanoihin on kurottu surullinen tarina
pienistä käsistä ja naarmuista polvissa
hän oli aina jossain muualla
tyttö, 7 vuotta ja 5 kuukautta

mietteliäät poimut kulmissaan
hän tutki usein kuolemaa
keräsi maatuvia oravanraatoja ojista
ja katseli niiden silmiä tuntikausia

avaruuden mittaisista haaveista
hän kirjoitti kokonaisia kirjoja
kantoi kaulassaan soittorasiaa
eikä pelännyt mitään, ei laisinkaan

hän oli
melankolian tytär

kauan sitten kadonnut

peilissä silmiini katsonut