Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Kuolio

Ja sinä hetkenä hän ymmärsi 
Kaikki niin arvokas ja tärkeä 
Ainutlaatuinen 
Katoaisi pölyksi lipastojen päälle 
Hän maatuisi kuten kaikki muukin
Tulisi aika 
Jossa häntä ei tuntisi kukaan 
Jossa kukaan ei tunnustelisi karhein peukaloin 
Hänen avonaisia huuliaan viileissä huoneissa
Tulisi aika jossa ei olisi tilaa hänen
Kiireettömille aamuilleen 
Muotilehtien horoskoopien ja pehmenneiden avokadojen suomille hymyille 
Tulisi lopullinen loputon 

Ja hän ymmärsi viimein

Loputon 
Loput on 
Lopulta vain 
Loppuja